Hepskukkuu

Piipahdin Designmuseon Marimekkonäyttelyssä ja tein aikamatkan suomalaiseen tekstiiliteollisuuden historiaan. Kävin vuonna 2005 katsomassa Maija Isola - elämä, taide, Marimekko -näyttelyn. Näyttely oli sinänsä ihan viihdyttävä, mutta jotenkin vaisu. Olisin kaivannut ehkä kattavampaa historiikkikuvausta - tuntui välillä, että näyttely oli vain kangasnäyttely. Vai onko Marimekkoelämä jo niin tuttua, kun niin moni vanha kuosit on uutuustuotannossa, että ahaa-elämyksiä ei synny? Inspiroidun muutamasta, ei niin usein nähdystä kankaasta. Yksi niistä on tämä,  sen nimi on Hepskukkuu. Ihana. Vuokko Eskolin-Nurmesniemen käsialaa. Saisikohan sen uutuustuotantoon?

Ilmari, Tapio, Asko ja moni muu

Hiljaiseloa on pitänyt, mutta tuoli on valmis, jee! Nyt ruokapöytääni koristaa neljä samanlaista pinnatuolia. Mustista toinen toimii näppärästi eteisen kenkienlaittotuolina, ja toinen löysi paikkansa sängyn vierestä yöpöytänä...sitä oikeaa yöpöytää odotellessa.

Viimeinen lakkaus (kuulostaa dramaattiselta)

Kaikissa tuoleissa on jotain yksilöllistä, pieni kauneusvirhe, jota olen yrittänyt paikkailla. Entisöintikurssikaverini kehotti nimeämään ne. Nolostuneena myönsin, että olen jo nimennyt. Hih, hupsu tapa, mutta meillä annetaan nimiä huonekaluille ja kodinkoneille. Ovathan ne vähän kuin perheenjäseniä, eikö totta?