lauantai 19. marraskuuta 2011

Marraskuussa...

...saa jo valmistautua jouluun! Istuttaa amarylliksia ja hyasintteja. Itselle ja muiden iloksi. Joululahjoiksi.


Tehdä joulukranssi. Vaikkapa villalangasta.

 
Tärkätä sokerilla ja vedellä kirpparilta löydetyn pitsiliinan osia ja askarrella joulukoristeita.


keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Uudet välilehdet

Saan silloin tällöin kyselyjä käyttämistäni tarvikkeista ja pinnatuolien entisöinnin työvaiheista. Yritin järjestellä työvälineitä ja -vaiheita paremmin välilehdille. Toivottavasti niistä on apua!

perjantai 30. syyskuuta 2011

Syksyn inspiraatio

Hiljaiseloon on syy: kesän kirpparikierroksten saldo on nolla mitä entisöitäviin huonekaluihin tulee. Etsintälistalla ovat yhä tiikkiset yöpöydät, senkki ja sohvapöytä.

En myöskään enää mahtunut eli ehtinyt ilmoittautumaan entisöintikurssille. Koulutussuunnittelijat hoi! Ne täyttyvät alta aikayksikön, vaikka päivystäisi sormi enterillä. Lisää tunteja kenties? Entisöinti on pop.

Sen sijaan tein yllättävän löydön lähempää kuin arvasinkaan. Taloyhtiömme yleisissä tiloissa on askarteluhuone. Kyllä, sieltä löytyy höyläpenkkikin. Ja minä olen ollut perustamassa kansanliikettä askarteluhuoneiden säilyttämisen puolesta. Onhan se nyt melkein jokamiehenoikeus meille, jotka vielä haaveilevat puuhasteluhuoneistaan ja omista höyläpenkeistään. Ihan mahtavaa! Siellä kelpaa viimeistellä keskeneräisen tuolin ihan itsekseen - johan tämä kuudes luonnistuu omin neuvoin, tai ainakin luulisi.

Tästä löydöstä inspiroituneena otan nokan kohti kirpputoreja ja etsin itselleni lisää entisöitävää. Onneksi syksy inspiroi myös muuhun puuhaan: ompeluun, koruaskarteluun, joulukoristeiden ja -lahjojen suunnitteluun.

Kuinka monella teistä muuten on (oma) askarteluhuone?

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Maailman kivoimmat kirpparit...

...maailman kivoimmat kirpparit -sarja jatkuu. Nyt kohteena New York. (Suomen tai maailman parhaita kirpputoreja esitelevälle blogille olisi muuten tilausta - onkohan sellainen jo olemassa?) Kuten todettu, matkashoppailun parasta antia tarjoavat useimmiten paikalliset kirpputorit.
New Yorkin kartta Mokosta

New Yorkissa parhaisiin kirppareihin lukeutuvat Brooklyn Flea ja Hell's Kitchen. Uskallan luokitella nämä kaupungin parhaiksi, sillä muista minulla ei ole kokemusta - varsin subjektiivinen valinta siis!

Brooklynissa Fort Greenen kaupunginosassa sijaitseva ulkokirppari on auki lauantaisin (Lafayette Av. & Clermont Av.) Hinnoiltaan tämä kirppari ei varmaankaan ole kaupungin huokein, mutta kirppari on täynnä laadukasta tavaraa - huonekaluja, koruja, vaatteita, levyjä, taidetta ja monenmoisia aarteita antiikkisista kirjoituskoneista vanhoihin lehtipainokirjaimiin. Nälkä ei ehdi yllättämään kirpparishoppailijaa, sillä ruokakojut pursuavat herkullisia hodareita, asian dogeja, muffinsseja, jääkahvia jne. Huonekaluja ja muita painavia esineitä voi olla hankalaa (tai lähinnä arvokasta) raahata Atlantin toiselle puolelle. Mitään niin suurta huonekalurakkautta ennen bongannut, että olisin jaksanut kantaa sen majapaikkaan ja postita Suomeen. Sen sijaan rakastuin brooklynilaisten korutaiteilijoiden hopeakoruihin ja erittäin hyväkuntoiseen Dooney&Burken vintagelaukkuun - allweatherleather sounds good!

Brooklyn flea

Vierailin kirpparilla kuumana kesäpäivänä, mutta talvisin ja sunnuntaisin kirppari siirtyy ilmeisesti sisätiloihin. Myös kävelymatkalla Atlantic Avenuen metroasemalta  ihastuttavaa Lafayette avenueta pitkin kohti kirpparia voi tehdä löytöjä, sillä moni punaruskeiden brownstone-talojen omistajista oli kerännyt myytävää talojen portaille. Brooklyn on hurmaava! Punatiilitalot pienine portaineen ja leveät lehmusten reunustamat kadut ovat söpöjä.


 Brooklyn flea
Hell's kitchen flea market sijaitsee pilvenpiirtäjien katveessa 39. kadulla 9&10 avenueiden välissä. Kirpparilla on sekalaista tarjontaa levyistä, kirjoista ja koruista vaatteisiin, kenkiin ja antiikkihuonekaluihin. Myyjien joukkoon mahtuu myös krääsämyyjiä, mutta aarteitakin on mahdollista löytää. Hintataso tuntui olevan edullisempi, mutta pikkurahoilla täälläkään ei pärjää. Tinkiminen kuuluu asiaan, mutta toisaalta myyjät tietävät tavaroiden arvon. Myyjien jututstelun perusteella voi päätellä, että suurin osa heistä on pitänyt myyntikojuaan useita - jopa kymmeniä - vuosia. Täältä mukaan tarttui 50-luvun vintagekäsilaukku ja pitkä helmikorukääty. Ostosreissu tarjosi lisäksi paljon silmänruokaa ja uusia ideoita!

  Hell's kitchen flea

Kiinnostavimmat vintagekaupat löytyvät Lower East Sidelta ja East Villagessa, myös Brooklynin hipsterialueella Williamsburgissa voi tehdä vintagelöytöjä. Kyseisillä alueilla vintagemuoti on vain niin in ja pop, että hinnat ovat sen mukaiset. Hyviä vintagekauppavinkkejä löytyi mm. uusimmasta Mondon New York -matkaoppaasta. Kirjan avulla löytyi myös herttainen Pippin, vintagekoruja myyvä liike, josta ei voi lähteä tyhjin käsin. Kalvosinnappeja, kaulaketjuja, rintarosseja, korviksia joka lähtöön, sormuksia, helminauhoja...

Mujin pikkunykki MoMa storesta


tiistai 14. kesäkuuta 2011

Aarteenetsintää

Viime kirjoituksesta on vierähtänytkin tovi! Sillä aikaa en ole saanut metsästettyä lisätietoja tuolien alkuperästä, mutta sitä vastoin olen tehnyt mukavia löytöjä. Minusta kaupunkimatkustelun parasta antia ovat kirpputorit. Kirppareilla aistii kaupungin fiiliksen, näkee kiehtovia tyyppejä ja pääsee penkomaan matkakohteen historiaa vanhojen tavaroiden ja niiden tarinoiden muodossa. Usein myös parhaimmat aarteet löytyvät kirppareilta - tuliaiset muistaa vuosienkin päästä paremmin, kun niiden etsimiseen on saanut nähdä hiukan vaivaa. Erityisen kiehtovia kirpparit ovat Berliinissä.



Suosikkikirppari Berliinissä on Arkonaplatz. Moni kehuu jättisuurta Mauerparkin kirpparia Berliinin ykköskohteeksi - ja kirpparikiertäjän paratiisi se eittämättä onkin. Mauerparkin loputtomista kojuista voi tehdä uskomattomia löytöjä. Arkonaplatz sijaitsee vain parin korttelin päässä Mauerparkista. Siellä tarjonta on vintage- ja antiikkikeräilijän kannalta valikoidumpi ja ehkä hiukkasen laadukkaampi - ja toki sen vuoksi myös kalliimpi. Arkonaplatz on myös mahdollista kiertää läpi uupumatta. Koska huonekaluja tai jättikokoisia neonvalokirjaimia on haasteellista raahata lentokoneessa, mukaan tarttui tämä pieni ompelulaatikko. Siellä oli vielä erivärisiä lankoja ja neppareita tallella. Mikäköhän sen tarina mahtaa olla? Ajatukseani oli kunnostaa sen lakkapintaa, mutta tarkemmin ajateltuna se on aika nätti sellaisenaankin.



Kirpparitouhujen lomassa suosittelen Berliiniin matkustajille lämpimästi myös Kollwitzplatzin luomutoria lauantaisin, nam.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Keväisen keltaista

Salon seudun suurkirppis on kuulunut jo muutaman vuoden ajan suosikkeihini. Se on kirppari, jossa olen tykännyt koluta tovin jos toisenkin. Hyviä löytöjä, hinnat kohdallaan...tosin muutkin ovat ilmeisesti löytäneet tämän ykköstien oivan pysähdyspaikan. Hinnat ovat kuluneen vuoden aikana nousseet reippaasti korkeammaksi. (Salon kirppiksestä tarkempi analyysi mm. Nooralta Ylen Olotilassa.)

Ohikulkumatkalla löytyi kuitenkin Nanny Stillin Grapponia-sarjan kermakko ja sokerikko, jotka sopivat nätisti keltaisten mummun vanhojen Grapponia-kulhojen kanssa.

ps. Salon seudun suurkirpparilta olisi löytynyt myös kunnostettava pyökkinen Fanett (10 euroa). Uskokaa tai älkää, se jäi sinne...tuoleja nimittäin on tällä erää ihan tarpeeksi, sekä kunnostettuna että kunnostusta odottavina.

torstai 5. toukokuuta 2011

Luulo ei ole tiedon väärti





Mikä näistä  ylläolevista tuoleista on Ilmari Tapiovaaran Fanett? Kaikki? Vai onko mikään? Mikään niistä ei ole minun tuolini.

Tulipahan taas todistettua , että luulo ei ole tiedon väärti. Eräs lukijani ystävällisesti korjasi minun (ja entisöintiopettajana) harhaluuloja ja kertoi kommentissaan, ettei pyökkinen pinnatuoli ole Ruotsissa valmistettu Fanett (kuten olen luullut), vaan hän pitää tuolia "Varjonen ky:n kopiovalmisteena".

Minä palan halusta kuulla lisää! Tietääkö kukaan Varjosesta lisää? Googlaamalla löysin Varjosen Puunjalostus Oy:n, mutta kovin pitkälle en vielä päässyt, sillä kyseistä yritystä ei taida enää olla olemassakaan.

Yllä olevat valokuvat ovat (alinta kuusipinnaista tuolia lukuunottamatta) muun muassa japanilaisista skandinaavista muotoilua myyvistä verkkokaupoista. Näissä Tapiovaaran Fanetteina myytävissä tuoleissa on myös seitsemän pinnaa, ja ne näyttävät identtisiltä oman tuolini kanssa. 

Olisiko aitoudella jotain tekemistä pinnojen määrän kanssa tuoleissa? Pyökkisessä tuolissa kun on seitsemän pinnaa ja mustaruskeassa koivutuolissa kuusi? Olisiko Tapiovaara suunnittelutkin vain kuuden pinnan tuoleja?

Fiksua olisi ollut selvittää asiaa jo alunperin. Minä en tuolien kunnostamista ajatellen osannut arvata, kenen suunnittelema tuoli on. Pidin vain sen muodosta ja mallista kovasti. Pyökkinen tuoli on aavistuksen korkeampi kuin mustaruskea Fanett, ja siinä on siksi miellyttävämpi istua.

Modernismin ajan designista innostunut entisöinnin opettaja oli alun alkaen tuolin nähtyään varma, että tuoli olisi Tapiovaaran. Googlaamalla löysin vastaavia tuoleja, joita nimitettiin netti(antiikki)kaupoissa Tapiovaaran Faneteiksi. Netistä löytyy kyllä hyviä kuvia, mutta tietoa ensimmäisen Fanett-tuolin tarkemmista tiedoista ei niinkään hyvin.

Kiitos lukijan kommentin herättämän epäilyn, tämä mysteeri on selvitettävä.