Joulun odotusta

 Pieniä ja isoja paketteja. Leimasimet ja leimasintyynyt Sinellistä. Ja idea Nadjalta.

1940-luvun joulukortista voi tehdä vaikka joulukoristeen kehystämällä sen vanhoilla kehyksillä.

 

Jouluna lukeminen ei saa loppua kesken.

Oho

Pikkutarkkaa puuhaa tuo maalaaminen. Perfektionistia harmittaa toisen mustan Fanetin pinnojen ja istuimen liitoskohdan tuhrut. Täytyy rapsuttaa ylimääräisiä pois jollain teräaseella. Onneksi lakkapinnasta ne saa irti aika hyvin. Kaunis kokonaisuudesta tuli, ja käytössä silmä ei hakeudu pikkuvirheisiin.

Valmis!

Musta Fanett: siklattu, hiottu, korjattu, maalattu ja lakattu. 

Sukat makkaralla

Pidän kovasti vanhoista lasiesineistä. 1950-luvun ihanuuksista pidän erityisesti Nuutajärven lasille suunnitelleen Saara Hopean ja Riihimäen lasille suunnitelleen Nanny Stillin tuotannosta, vaikka en ikävä kyllä (vielä) omistakaan vielä yhtään heidän tuotoksiaan. Sen sijaan keittiössäni Riihimäen ja Karhulan lasitehtaiden purkit on täytetty myslillä, ryyneillä ja hiutaleilla, ja näin joulunaikaan jouluvaloilla.

Nanny Stillin pullot 

Saara Hopean lasit

Kuvat: Yle

Ihanan täyteläiset ja voimakkaat värit. Arkiset, mutta sirot ja kauniit muodot. Tykkään. Taidankin seuraavalla kirppiskierroksella katsoa, jos näiden rouvien tuotantoa osuu silmään.

Nanny Stillin pullot
Kuva: www.starkeld.com

Ostin ystävälleni lahjaksi hänen toivomansa kaatimen Marimekon Sukat makkaralla -sarjasta. Minä näen Anu Penttisen sarjassa historian havinaa, ja samaa tyyliä kuin Hopean ja Stillin tuotannossa. Modernilla vivahteella tosin. Hyvää itsenäisyyspäivää!

 

Kuvat: Marimekko

"Et kai sinä nyt niitä valkoiseksi maalannut?"

Toisen mustan Fanetin puhdistin puupuhtaaksi kauttaaltaan siklaten ja hioten. Puhdistettu istuin tarvitsi väriä, että se näyttäisi tarpeeksi tummalta. Minulla sattui olemaan jemmassa aiemmin käyttämääni tiikin sävyistä petsiä ja vetäisin sillä istuinosan kertaalleen. Lakka kuitenkin tummentaisi sävyä.

Jalat käsittelin Jehu-pohjamaalilla suoraan puupinnalle. Tämä helpottaa mustan värin imeytymistä ja peittävyyttä - eikä maalikertoja tarvitse kovin monta. Ekassa mustassa fanetissa pohjamaalia ei voinut käyttää, kun pinta ei ollut putipuhdas. Minua huvitti suuresti, kun valkoista maalia levittäessäni, eräs rouva huudahti kauhistuneena: "Et kai sinä sitä valkoiseksi maalaa?". En, musta tulee päälle. Ei taitaisi tuo valkoinen olla ihan alkuperäisen näköinen.

Istuimen petsaamisen jälkeen lakkasin sen tutulla Unica superilla. Yläosaa ei voinut tietenkään käsitellä ennen kuin maali kuivuu. Lakkasin kaksi kertaa.

Julkaise teksti