Eka pinnatuoli oli purettava kokonaan, sillä sen aiempi onnellinen omistaja oli päättänyt naulata heiluvan tuolin osat yhteen. Nauloja ei tietenkään suositella puuosien kiinnittämiseen, vaan puuosat liimataan aina. Vielä 30-40-luvuillakin käytettiin huonekalujen liimaamiseen eläinperäisiä liimoja. Nykyään asunnot ovat kuivempia ja kuumempia, ja eläinperäinen liima alkaa usein kuivuessaan lohkeilla.
Fanett nro 1 ensimmäinen vaihe oli irrottaa naulat. Tuoli myös heilui sen verran, että oli järkevintä purkaa se kokonaan osiin ja liimata uudelleen, kun osat oli pintakäsitelty uudelleen.
Vinkki: Liimaukset irtoavat parhaiten laittamalla Sinolia liitoskohtiin.
Vinkki: Kannattaa kirjoittaa teipin palaan numerot ja osien nimet jo irrotusvaiheessa. Liimatessa on mahdotonta alkaa sovittelemaan, mikä kuuluu mihinkin reikään. :)
Tuolin pintalakkaus oli lohkeillut, ja se vaati uutta lakkausta. Jotta tuolin voi pintakäsitellä uudestaan, se on puhdistettava puupuhtaaksi. Käytännössä homma tarkoittaa siklaamista, siklaamista ja aina vain siklaamista. Homma on yllättävän aikaa vievää ja tuntuu sormissa. Paras jälki nimittäin tulee siitä, että sikliä taivuttaa sopivaan kulmaan. Oma siklini tehtiin vanhasta sahanterästä, mutta siklejä saa ostettua myös jokaisesta rauta- tai maalikaupasta.
Siklillä maali- tai lakkapinta lähtee parhaiten puhtaaksi. Vasta sen jälkeen voi aloittaa hiomisen.
Sikli on metalliläpyskä, jonka juju on oikeaoppisessa terottamisessa. Viilalla sikliin saa terävän reunan, joka irrottaa maali- tai lakkapinnan siististi. Hyvät neuvot saa vaikkapa täältä.
Putipuhdasta jälkeä ja monen tunnin työ takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti