tiistai 18. tammikuuta 2011

Rumaa jälkeä

Nauloja, nauloja, nauloja. Käsittelyssäni on kaksi tuolia. Nämäkin tuolit on naulattu kasaan joskus vuosien varrella. Vai peräti tehtaalla?




Entisöinnin opettajani on ollut vahvasti sitä mieltä, että missään varteenotettavassa huonekalutehtaassa 40-luvulla ei olisi ikinä missään nimessä naulattu tuoleja. Ne on liimattu yhteen eläinliimalla. (Sen tunnistaa siitä, että eläinliima on kuivuneena tummaa - uudemmat liimat ovat kirkkaita.) Olemme joutuneet taipumaan. Entäs jos ne sittenkin on nakutettu nauloilla yhteen jo Edsbyn tehtaalla? Kaikki naulat ovat miltei samassa kohdassa. 



Niitä on viheliäistä tonkia puusta pois, mutta se on pakko tehdä, että heiluvan tuolin saisi kasattua uudestaan pitävästi liimalla. Toiseen kyllä jätän puolat paikalleen, sillä ne eivät heilu juuri ollenkaan. Käytin naulojen kaivamiseen piikkiä ja vasaraa ja yritin tonkia niitä pois leikkurilla, koska siinä on pienin reikään menevä pää. Hauskinta työkalussa on se, että se katkaisee helposti naulan pään puun sisään, jolloin hommaan saa kivasti vaikeustasoa lisää. Toisen tuolin naulat on poistettu onnistuneesti - tuli hiki. Jälki on rumaa - luvassa pientä paikkaustyötä. Mistä saisi palan pyökkipuuta paikkoja varten?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti