Sormet tallella

Miten leikata puusta alle sentin levyisiä kappaleita paikkaamaan kolot? Puuleikkurilla ja hiomakoneella. Pelotti. Leikkurissa on kauhean näköinen terä. Hiomakoneen vauhti on tsiljoona kierrosta sekunnissa. Niistä lähtee tajuton mekkala.

Ensin pelkäsin, että menetän sormeni. Kun jo pääsin paikkojen tekemisen makuun, pelkäsin enää että menetän manikyyrini. Vähän haastetta. Jotenkin teknisempiä ja "äijempiä" nuo tuollaiset laitteet. Paikat tuli. Ainakin kymmenen kappaletta eri kokoisia. Aika hienot ekoiksi itse tekemiksi. Olin ylpeä itsestäni - pieniä onnenaiheita! Hätänappulaa ei tarvittu, mutta kynnet piti lakata illalla.

Naulamysteeri selvitetty

Naulojen alkuperä tuoleissa jäi kaivelemaan. Periksiantamaton kun olen kysyin asiasta suoraan Edsbyn tehtaalta. Sain pian vastauksen, jonka asiakaspalvelija tarkisti tuotannon asiantuntijalta: nauloja ei käytetty tuotannossa, vaan ne on lisätty myöhemmin pitämään tuolin osia kasassa. Näin arvelinkin. Naulat eivät kertoisi kovin laadukkaasta valmistutyöstä. Ihan mahtavaa myös, millä ripeydellä ruotsalaistehdas vastaa kummastuttaviin kyselyihin tuoleista, joita siellä on valmistettu 60 vuotta sitten. Palvelualttiutta, sanon mä.

Joku on yrittänyt päästä helpolla naulatessaan heiluvat tuolit. Minä sen sijaan en päässyt helpolla näiden naulojen kanssa.

Kun naulat on revitty, ammottavat kohdat pitää paikata.

Korjasin toisen tuolin liitoskohdan tapilla, jotta yksi ainoa istuimeen jäänyt pinna pysyisi jatkossakin paikalla ilman naulaa. Muuta pinnat sain irrotettua, ja liimaan ne paikalleen yhdessä tuolin muiden osien kanssa. Porasin 6 mm reiän ja täytin sen puutapilla.

Kaikki muut ainakin kymmenen reikää joudun paikkaamaan pienillä puupaikoilla. Teen ensin talttaa vasaralla naputellen tasaisen kolon paikkaa varten. Aikamoista näpertelyä. Ensi kerralla on sitten vuorossa pikkupaikkojen tekeminen leikkurilla ja hiomakoneella...katsotaan mitä siitä syntyy!

Rumaa jälkeä

Nauloja, nauloja, nauloja. Käsittelyssäni on kaksi tuolia. Nämäkin tuolit on naulattu kasaan joskus vuosien varrella. Vai peräti tehtaalla?

 

Entisöinnin opettajani on ollut vahvasti sitä mieltä, että missään varteenotettavassa huonekalutehtaassa 40-luvulla ei olisi ikinä missään nimessä naulattu tuoleja. Ne on liimattu yhteen eläinliimalla. (Sen tunnistaa siitä, että eläinliima on kuivuneena tummaa - uudemmat liimat ovat kirkkaita.) Olemme joutuneet taipumaan. Entäs jos ne sittenkin on nakutettu nauloilla yhteen jo Edsbyn tehtaalla? Kaikki naulat ovat miltei samassa kohdassa. 

Niitä on viheliäistä tonkia puusta pois, mutta se on pakko tehdä, että heiluvan tuolin saisi kasattua uudestaan pitävästi liimalla. Toiseen kyllä jätän puolat paikalleen, sillä ne eivät heilu juuri ollenkaan. Käytin naulojen kaivamiseen piikkiä ja vasaraa ja yritin tonkia niitä pois leikkurilla, koska siinä on pienin reikään menevä pää. Hauskinta työkalussa on se, että se katkaisee helposti naulan pään puun sisään, jolloin hommaan saa kivasti vaikeustasoa lisää. Toisen tuolin naulat on poistettu onnistuneesti - tuli hiki. Jälki on rumaa - luvassa pientä paikkaustyötä. Mistä saisi palan pyökkipuuta paikkoja varten?

Master at work

Ilmari Tapiovaaraa on usein tituleerattu muotoilun monilahjakkuudeksi. Väittäisin kuitenkin, että hänet tunnetaan ennen kaikkea tuoleistaan. Hän onkin todennut, että tuolit ovat huonekalusuunnittelun ydin. Tapiovaaran muotoilun visuaalinen arvo oli toissijaista - designin tuli olla käytännöllistä ja kaikkien saatavilla.

Aika fiksu ajatus nykypäivän kertakäyttökulttuurissakin. Paitsi että kodin kalusteet ovat kauniita katsoa - on kiva, että ne ovat myös käytännöllisiä ja kestäviä käyttöesineitä. Kuka haluaa kotiinsa pelkästään tunnetun muotoilijan näyttävän tuolin, jossa on epämukava istua? Hullua. :)

Entisöintikurssilla Tapiovaaran Fanetit ja Pirkka-tuolit ovat tuttu näky. Mademoiselle -tuolista on tullut Tapiovaaran symboli - se kuuluu minunkin I want -listalle.

Aika ihanaa, että nykyään muotoilija on jälleen kerran arvostettu ja ihailtu. Sisustuslehtien sivut pursuilevat Tapiovaaraa. Helsinkiläinen Aero otti valikoimiinsa Tapiovaaran klassikoita, ja tuottaa tätä nykyä myös yksinoikeudella uudelleen joitan tuolimalleja. Kunnon klassikko kestää aikaa.


Lähde: Tunnnista design klassikot (WSOY), Deko-lehti 9/10

Uusi vuosi uudet tuolit

Tammikuu on ryhtiliikkeen ja uuden vuoden lupausten aikaa. Kevään projektiini kuuluu kunnostaa lisää tuoleja ruokapöydän ympärille.

Ei, en aio entisöidä kaikkia maailman tuoleja, mutta ruokapöydän ympärille haaveilen kuudesta samanalaisesta. Projekti jatkukoon! Puuhaa riittää, sillä nämä yksilöt ovat naarmuisessa kunnossa ja liitokset nitkuvat. Suunnitelmana purkaa tuoli osiin, poistaa pintakäsittely ja paikata koloja. Ja ensitöikseni poistan rumat jalkatapit.

Ihana kevät ja puuhailuinnostus. Tuntui jopa tutulta ja turvalliselta aloittaa jälleen kansalaisopiston kunnostuskurssilla muiden puuhailijoiden kanssa. Ja jes, tälläkin kertaa siellä oli lisäkseni ainakin yksi alle 30-vuotias. :)