Maalari maalaa

Hioin mustan maalin "rikki" ensin hiekkapaperilla, jonka vahvuus oli 100. Sitten vaihdoin hienompaa 240 tai 320. Lopuksi hion oikein hienolla 400:lla. Minulla ei ole hajuakaan, miten hiekkapaperin vahvuudet luokitellaan juuri noin, mutta mitä pienempi luku sen karheampaa se on. Jotta maalipinnan saa oikeasti rikkoutumaan, tarvitaan aika karheaa.

Hiomisen jälkeen maalasin mustat osat Tikkurilan Empire-maalilla, joka on asiantuntijoiden mukaan huonekalumaalien suosikki. Ilmiölle on varmasti jokin hieno kemiallinen nimi, mutta maalaamisen jälkeen maali ikään kuin tiivistyy ja pinnasta tulee tasainen.

Lakkapinnalle ei tietenkään saa joutua mustan maalin roiskeita, mikä minun tapauksessa on erittäin mahdollista. Teippasin jokaisen pinnan ympäryksen tiiviisti ja laitoin sanomalehteä istuimen päälle suojaksi. Ilmeisesti tuolien osat on aikoinaan ruiskutettu mustaksi ja koottu vasta sitten. Paljon helpompaa niin, sillä tuo istuimen ja pinnan välinen raja on pirullinen maalattava. Muutenkin minusta maalaaminen on yllättävän vaikeaa. Valujälkiä voi tulla helposti, ja pitää olla tosi tarkkana. Eka kerros kannattaa tehdä ohennetulla maalilla.

Toinen musta Askon Fanett löytyi kirpparilta, mutta se oli tosi huonossa kunnossa. Sekä istuimen viilupinta että pinnojen maali oli rakoillut ja kulunut pois. Päätin puhdistaa koko tuolin maalista ja lakasta, ja käsitellä sen kokonaan uudelleen. Musta maali oli tässä tapauksessa pakko poistaa kokonaan siklaamalla, sillä maalipinta oli lohkeilut rumasti. Jos sen olisi vain hionut ja maalannut päälle, jälki olisi jäänyt kovin epätasaiseksi. Istuin osa huoletti eniten, siinä näkyi kulumisen merkit selkeimmin ja puun syyt olivat likaiset. Onneksin näitä tuoleja ei kuitenkaan tarvinnut purkaa osiin!